Dimeken syksy alkoi Helsingissä ja Oulussa elokuvakerronnan konkarin, dramaturgi, käsikirjoittaja Tove Idströmin Kohtaus ja tilanne -työpajalla. Teemana oli miten kohtaus vie dramaturgisesti ja tilanne temaattisesti tarinaa eteenpäin. Elokuvassa tarinan täytyy kaatua koko ajan eteenpäin. Elokuvakerronta etenee toiminnan kautta, kirjallisuus kielen kautta ja teatteri puheen kautta.

Elokuvassa tarinan kehittelyn vaiheet ovat koukku, sopimus, huipennus ja himmennys. Hyvä tarina päättyy aina pilkkuun, josta kokijan mielessä alkaa aina jotain uutta. Kohtauksessa ovat aina mukana aika, paikka, henkilöt ja tapahtuma, jotka kaikki ovat kerronnan välineitä: kun jokin näistä vaihtuu, kohtaus vaihtuu.

Kävimme läpi kohtaustyypit, analysoimme Jotunin ja Pinterin kohtauksia ja teimme harjoituksen kolmen kohtauksen kirjoittamisesta ja purimme nämä harjoitukset yhdessä. Käsikirjoita aina preesensissä, älä käytä ei-sanaa ja adjektiiveja jaa verbejä! Näytä, että sinulla on mielipide! Tekijän filosofian syvyys paljastuu tarinan lopussa.

Saimme myös tietoa ammattilaisen tavasta työstää treatmentia ja käsikirjoituskokonaisuutta: riittävän taustoittamisen ja kohtausten työstämisen jälkeen tilanne alkaa tuottaa uusia kohtauksia ja henkilön luonne alkaa tuottaa puhetta – henkilöt alkavat puhua itsestään.  Monen kullanarvoisen vinkin lisäksi Tove jätti meille Julia Childin kiteyttävän reseptin:

Käytä koko ajan kaikkia aisteja
näe vaivaa, ole huolellinen
herkuttele yksityiskohdilla
nauti nälästä
muista miksi olet tekemässä mitä olet tekemässä.

Teksti: Leena Viitanen

It is embarrassing to start one’s first blog with a completely blank mind, a writer’s block, but here it goes. I promised the Dimeke Story Market (Tarinatori) editors to write something today.

So, I emptily stare at the distance and my eye catches the note that I have had pinned on the walls of my various studies for over ten years now. This note has travelled with me from the Fujitsu Labs of San Jose, California, where we investigated the use of Commedia dell’Arte as a design metaphor for multiplayer virtual worlds to the K3 Department of Art, Culture and Communication at Malmö University, Sweden, where we applied Viking oral storytelling traditions to interactive film; and from Malmö to my current work place, Crucible Studio at Media Lab Helsinki, the Department of Media of the Aalto University School of Art Design, where we continue to investigate the art and design of storytelling in new media. This note reads:

“Storytelling is one of the oldest forms of communication.  Its aim is not to convey an event as such (as information).  It submerges the event into the life of the storyteller in order to give it to listeners as an experience. In the process, the storyteller’s mark is set into it like the handprint of a potter on a pot.”

The quote is supposedly from Walter Benjamin’s essay The Eye in the Crowd (Silmä väkijoukossa). It’s on my wall to always remind me that when we investigate and develop the ”new” structures of interactive/generative/procedural/participatory/game/etc. storytelling  – the high level abstractions of which are popularly inspired by the structures of drama, fairy tales and myth by such writers as Aristotle, Vladimir Propp and Joseph Campbell – we must never forget the actual Life of the story, the Content, the storyteller’s Point of View to the world of information around us. Story is not just a structure, though it has one.

And, of course, the blank moment in my study described above is fiction (or a past moment in my life, I’m not sure). As I write, I’m sitting in the lunch room of Hotel Lasaretti in Oulu, surrounded by eagerly talking and eating people, a group of animals of sorts, and am online via an open network curiously named ”panoulu” (the Finnish readers will get the gist, when I wonder what the heck is ”ulu”).

Helsingin Lasipalatsin LUOVALLE KOHTAAMISPAIKALLE saapui keskiviikkona 12.5. kevään ensimmäisestä  kunnon helteestä huolimatta mukavasti kuuntelijoita. Kohtaamistilaisuuden aiheena oli Miten toteutetaan tarinallista tuotekehitystä yhdistyksille.

Tilaisuuden avasi Dimeken projektipäällikkö Leena Viitanen lausumalla Dimeken pitchaus-runon. Tilaisuuden moderaattorina toimi Crucible Studion johtaja Mika ’Lumi’ Tuomola Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun Median laitokselta.

Dimeke-runon ja avauspuheenvuorojen tunnelmista siirryimme kuuntelemaan Suomen Punaisen ristin viestintäjohtajan Hannu-Pekka Laihon kokemuksia siitä, millaisiin asioihin yrityksen kannattaa kiinnittää huomiota kun tehdään tuotekehitystä yhdistykselle. Hänen mukaansa yrityksen kannattaa ensin selvittää mikä on yhdistyksen persoona.